Sydänääniä

Ensisynnytys koronarajoitusten aikaan

Merin raskaus oli toivottu ja silti iloinen yllätys. Meri oli saanut epilepsiaoireita koko elämänsä, mutta hän sai diagnoosin vasta alkuraskaudessa. Tämä aiheutti stressiä raskaudessa, mutta onneksi tauti oli hoitotasapainossa. Meri valmistautui rennosti ja aktiivisesti synnytykseen. Meri oli vielä töissä, kun koronarajoituksen synnytysosastoille tulivat. Ne aiheuttivat Merille tunteita, mutta pian hän rauhoitti itsensä. Synnytyksen käynnistyminen antoi ennakoivia merkkejä viikkoa ennen varsinaista käynnistymistä, kun Meriä supisteli 5 tuntia putkeen ja he olivat jo valmiina lähtemään sairaalaan. Supistelut kuitenkin laantuivat ja synnytys käynnistyi kunnolla iltapäivästä rv 37+2. Kun Meri meni sairaalaan viiden aikaan, oli hän avautunut noin 3 senttiä. Hän oli aluksi tarkkailuhuoneessa ja myöhemmin synnytyssalissa ilman puolisoaan. Puolilta öin myös puoliso pääsi paikalle. Meri otti yön aikana epiduraalin ja sai sen avulla nukuttua. Herättyään hän saikin alkaa ponnistamaan. Meri ponnisti sängyllä konttausasennossa vauvan nopeassa ponnistusvaiheessa. Meri oli vauvan kanssa osastolla pari päivää ennen kotiutumista. Kotiinpääsyä seuraavana päivänä Merille nousi flunssa ja hän joutui koronatestiin, tulos oli kuitenkin negatiivinen.

Hätäsektio

Minna ehti odottaa puoli vuotta ennen kuin raskautuminen onnistui. Alkuraskaudesta Minna oli todella väsynyt ja huonovointinen, keskiraskaudessa hän voi hyvin, ja loppuraskaudessa joutui jäämään pois töistä vähän ennen äitiysvapaan alkua liitoskipujen vuoksi. Fyysisistä haasteista huolimatta Minna eli raskausaikana elämänsä parasta aikaa. Raskaus käynnistyi rv 39+, kun napakat supistukset alkoivat maanantain ja tiistain välisenä yönä. Minna lähti puolisonsa kanssa sairaalaan tiistaina puolilta päivin ja hän oli sisätutkimuksessa vain sentin auki. He kuitenkin jäivät sairaalaan, sillä lapsiveden tihkumisesta oli kulunut sen verran aikaa. Koska synnytys ei edennyt, he siirtyivät illasta osastolle, jossa supistukset loppuivatkin, Minna sai kipupiikin ja pystyi vähän torkkumaan. Aamuyöstä supistukset palasivat ja supistelu oli tauotonta. He siirtyivät keskiviikkoaamuyönä synnytyssaliin, jossa Minna sai epiduraalin. Päivän aikana supistuksia voimistettiin oksitosiinilla ja kipua lievitettiin epiduraalilla sekä paraservikaalilla. Illalla ennen kello kymmentä Minna oli täysin avautunut ja valmis ponnistuvaiheeseen, mutta hänelle ei tullutkaan yhtään supistusta. Samalla vauvan sydänäänet romahtivat ja päätös hätäsektiosta tehtiin nopeasti. Seitsemän minuuttia päätöksen tekemisestä vauva syntyi.

Kaksoset

Terhi oli puhunut puolisonsa kanssa, että he haluaisivat vain yhden lapsen, mutta kun hän raskautui, he huomasivatkin odottavansa kaksosia. Terhi voi raskausaikana hyvin, mutta loppuajasta vatsan iso koko aiheutti haasteita. Terhi huomasi, että lapsivettä tiputtelee rv 37+5 ja tämän takia synnytys käynnistettiin aluksi ballongilla. Ballonki tuli pois aiheuttamatta suuremmin supistuksia. Seuraavana päivänä Terhi lähti sairaalalle puolisonsa kanssa ja synnytys käynnistettiin lääkkeellisesti. Kemialliset supistukset vyöryivätkin nopeasti Terhin yli ja häntä supisti miltei koko ajan kuuden tunnin ajan. Ponnistusvaiheessa vauva A syntyi imukuppiavusteisesti ja vartin päästä vauva B. Vauvat joutuivat heti tarkkailuun teho-osastolle, jossa olivatkin neljä päivää. Koska vauva A:n napanuora oli katkaistu niin nopeasti syntymän jälkeen, hän joutui veritankkaukseen kolmen päivän ikäisenä. Terhillä oli aluksi haasteita imetyksen kanssa ja kun vauvat olivat kaksi kuukautta, hän jo ajatteli, että imetys loppuisi tähän ja hän oli valmis ottamaan vastaan “imetyspettymyksen”. Hän kuitenkin haki ja sai apua, ja lopulta imetti kaksosia 3,5-vuotiaiksi saakka.

Kotisynnytys

Saija synnytti kolmannen lapsensa kotona. Suunnitellun kotisynnytyksen luonteen mukaisesti Saija valmistautui synnytykseen intensiivisesti ja hän tiesi haluavansa vesisynnytyksen. Synnytys käynnistyi noin viikko lasketun ajan jälkeen lempeillä supistuksilla. Yön aikana synnytys eteni ja Saija kutsui synnytystiiminsä paikalle. Aamulla kuuden aikaan hän meni veteen synnytyksen ollessa hyvin käynnissä. Jonkun aikaa vedessä oltuaan Saijalle iski selkäkipu ja hän alkoi luontaisesti liikkumaan, niin että vauva saattoi korjata virheasentoaan. Saija ponnisti vauvan veteen kehon omaa refleksiä mukaillen rakkaimpiensa läsnäollessa. Istukka ei kuitenkaan lähtenyt syntymään ja Saija vuosi runsaasti verta. Kotikätilö teki pian päätöksen sairaalaan siirtymisestä, ja Saija lähtikin vauvan kanssa ambulanssilla sairaalaan. Jälkeisvaiheen tapahtumat vaivasivat jonkun aikaa Saijaa ja niitä piti käsitellä. Jakso sisältää myös äänimateriaalia synnytyksestä.

Nopea ja voimauttava ensisynnytys

Kun Henna päätti puolisonsa kanssa jättää ehkäisyn pois, meni neljä vuotta ennen kuin he raskautuivat. Hennaa oli pelottanut synnyttäminen jo ennen raskautumista ja raskauduttuaan hän alkoi valmistautua synnytykseen aktiivisesti hälventääkseen pelkojaan. Synnytys käynnistyi spontaanisti rv 41+0 vesien menolla yöllä yhden aikaan. Supistukset alkoivat heti ja muuttuivat tiheiksi ja intensiivisiksi nopeasti. Henna siirtyi sairaalaansa puolisonsa kanssa kolmen aikaan. Hän oli avautunut 4 senttiin ja pääsi ammeeseen. Viiden aikaan hänelle tuli ponnistuksen tarve, ja hän aloittikin ponnistamaan vedessä. Ponnistus ei kuitenkaan edennyt, joten Henna tuli kuivalle maalle jatkamaan ponnistusta. Tunnin ponnistamisen jälkeen hänelle tehtiin episiotomia ja vauva syntyi saman tien. Synnytyksen kokonaiskesto oli reilut viisi ja puoli tuntia. Henna pääsi puolisonsa ja vauvan kanssa perhepesähotelliin, jossa viettivät kolme päivää.

Synnytystrauma

Saaramaija on jakanut kokemuksensa synnytysväkivaltaa käsittelevässä #minämyössynnyttäjänä -kampanjassa. Raskaana oleva, varjelethan synnytyskuplaasi ja mietit tarkkaan, onko tämä jakso juuri sinua varten tällä hetkellä.

Saaramaija raskautui nopeasti, mutta sai keskeytyneen keskenmenon raskausviikolla 12. Keskenmenon jälkeen ei mennyt kauaa, kun hän raskautui uudelleen. Saaramaija valmistautui synnytykseen aktiivisesti päämääränään kotisynnytys. Synnytys käynnistyi lapsiveden tihkumisella 40+5, ja sairaalasta todettiin, että jos synnytys ei käynnisty tietyn tuntimäärän sisällä, on hänen tultava sairaalaan synnytyksen käynnistykseen seuraavana aamuna. Sairaalassa Saaramaija sai asiatonta kohtelua. Häneltä esimerkiksi puhkaistiin kalvot ja vauvalle laitettiin scalp-anturi häneltä kysymättä. Tämän takia synnytys piti käynnistää välittömästi, vaikka tarkoitus oli vain tarkistaa tilanteen kypsyys. Saaramaijaa pelotti käynnistäminen oksitosiinilla, mutta hänelle ei annettu vaihtoehtoja. Puoliso eikä tukihenkilö saaneet olla käynnistysosastolla yöaikaan, joten Saaramaija oli yksin kovien kemiallisten supistusten kanssa. Supistukset eivät piirtyneet käyrille, joten oksitosiinia lisättiin vaikka supistukset olivat jo kovia. Lopulta puoliso sai tulla tukihenkilön kanssa keskellä yötä, he pääsivät synnytyssaliin, oksitosiinitippa suljettiin ja Saaramaijan omat supistukset alkoivat. Kätilöiden vuorojen vaihdoissa tapahtui informaatiokatkoja. Saaramaijaa ei kuunneltu eikä kunnioitettu. Koska aamulla todettiin, ettei synnytys edennyt tarpeeksi nopeasti, sitä käynnistettiin uudestaan oksitosiinilla. Hänelle annettiin epiduraali, että hän voisi levätä, mutta puudutteen laitto aiheuttikin uusia toimenpiteitä. Lopulta vauva syntyi kiireellisessä sektiossa. Saaramaija sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja koki, että sai yhteyden vauvaan vasta, kun vauva oli puolivuotias.

Vesisynnytys koronarajoitusten aikaan

Koska Iisan ensimmäisestä synnytyksestä oli jäänyt jotain hampaankoloon, hän halusi valmistautua paremmin toiseen synnytykseen puolisonsa kanssa. Pari viikkoa ennen laskettua aikaa Suomen Gynekologiyhdistys ja synnytyssairaalat tekivät rajoituksia puolisoiden ja kumppanien läsnäoloon synnytyksissä. Rajoitukset aiheuttivat Iisassa ison tunnereaktion, mutta hän hyväksyi tosiasiat ja keskittyi oman synnytyskuplan rakentamiseen. Synnytys käynnistyi nopeasti voimistuvilla supistuksilla ja Iisa lähti puolisonsa kanssa 45 minuutin matkan päähän sairaalaan. Synnytys oli käynnissä, mutta Iisa ei päässyt vielä synnytyssaliin, joten puoliso jäi parkkipaikalle odottamaan autoon. Iisa ehti olla kolmisen tuntia yksin ennen saliin siirtymistä, jonne puoliso sai tulla paikalle. Ilokaasun voimin Iisa ponnisti vauvan synnytysammeessa kahdeksan minuutin ponnistusvaiheessa. Perhe sai olla synnytyssalissa yhdessä kolme tuntia, ennen kuin Iisa siirtyi vauvan kanssa osastolle ja mies joutui lähtemään kotiin.

Syntymärefleksi

Meri-Salla koki, että hänen ensimmäinen synnytyksensä oli kuin oppikirjamainen ensisynnytys sisältäen “koko arsenaalin kivunlievityksiä”. Hän raskautui uudelleen, kun esikoinen oli 9 kuukauden ikäinen. Kun kuopuksen synnytys käynnistyi muutama päivä lasketun ajan jälkeen, Merkasta tuntui, ettei hän jaksaisi synnyttää. Supistustuntemukset olivat aluksi kuitenkin lempeitä aaltoja ja hän sai luotua hyvän synnytyskuplan. Merkka ei olisi halunnut lähteä sairaalaan, koska kotona oli niin hyvä olla, mutta hänen äitinsä patisti hänet puolisonsa kanssa matkaan. Vielä sairaalan pihassa Merkka sai todella kevyen supistuksen ja pelkäsi, että heidät käännytetään takaisin kotiin. Supistukset kuitenkin yltyivät ja hän oli sisätutkimuksessa 5cm auki. Merkka ehti olla vain viisitoista minuuttia synnytyshuoneessa, kun hän sai pakottavan ponnistamisen tarpeen ja vauva syntyi syntymärefleksillä (FER). Aktiivisen synnytyksen kokonaiskesto oli lopulta kolme tuntia. Toipuminen synnytyksestä tapahtui nopeasti, mutta huolta aiheutti pitkään vauvan sydämestä löytynyt sivuääni.

Matkasynnytys

Kun Annukka antoi miehensä kanssa vauvalle luvan tulla, hän sai kaksi keskenmenoa ennen kuin raskautuminen esikoisesta onnistui. Esikoisen synnytystä käynnistettiin raskausviikolla 39+0 kolmen päivän ajan ja se eteni aluksi hyvin hitaasti. Kun se käynnistyi kunnolla, ei kukaan tajunnut miten nopeasti se eteni. Lopulta Annukka ponnisti lapsen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä kymmenessä minuutissa. Kun Annukka valmistautui kuopuksen synnytykseen, hän toivoi luonnollisesti käynnistyvää ja lääkkeetöntä synnytystä. Synnytys käynnistyi 39+0 lempeästi supistuksilla, eikä Annukka aluksi uskonut, että synnytys on käynnissä. Hänelle ei missään vaiheessa tullut olo, etteikö olisi pärjännyt kotona, mutta he lähtivät miehensä kanssa siirtymään sairaalaan, kun napakoita supistuksia tuli säännöllisesti. Kesken taksimatkan Annukalle tuli yhtäkkiä pakottava ponnistamisen tarve, eivätkä he ehtineet sairaalaan. Lapsi syntyi taksiin sairaalan pihalle.

Kohtukuolema

Hanna-Kaisa jakaa jaksossa vuonna 2011 tapahtuneen kohtukuolemakokemuksensa. Hanna-Kaisa raskautui esikoisestaan helposti, mutta kärsi pahoinvoinnista ja kipeistä ennakoivista supistuksista koko raskausajan. Hanna-Kaisalla oli etiäinen ja hän sanoi tiistaina lääkärille, että jompikumpi heistä kuolee. Synnytys käynnistyi spontaanisti keskiviikkona, vähän ennen laskettua aikaa lapsivesien tihkumisella. Synnytys ei kuitenkaan edennyt, ja sitä käynnisteltiin sairaalassa kolmen päivän ajan. Hanna-Kaisa sai lepopäivän sunnuntaiksi, ja suunnitelma oli, että synnytyksen käynnistämistä jatkettaisiin maanantaina. Sunnuntai-iltana kuitenkin todettiin vauvan sydänäänien kadonneen ja vauvan kuolleen kohtuun. Toinen järkytys oli, että kohtukuollut vauva synnytetään alateitse. Hanna-Kaisa oli niin sokissa, ettei voinut itkeä. Maanantaiaamuna Hanna-Kaisalle laitettiin kaikki mahdolliset kipulääkkeet ja synnytys käynnistettiin. Maanantai-iltana Hanna-Kaisan kuollut tyttövauva syntyi.

Raskaana oleva, varjelethan synnytyskuplaasi ja mietit tarkkaan, onko tämä jakso juuri sinua varten tällä hetkellä.