Sydänääniä

Kaksi kokemusta ja väsymys

Paula teki puolisonsa kanssa päätöksen, että vauva saa tulla, ja he olivatkin ensimmäisestä kierrosta raskaana. Noin viikkoa ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä Paula kävi synnärillä lapsivesitestissä, kun tuntui, että vedet ehkä menevät. Kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys, ja kun synnytys käynnistyi osittaisella lapsivesienmenolla, Paulan olikin hankala uskoa, että tihkuva neste olisi lapsivettä. Koska Paulalla oli tulehdusriskiä, synnytystä käynnistettiin cytotecilla, joka käynnisti supistukset hyvin. Illalla Paula siirtyi saliin, jossa hän sai kivunlievitykseksi epiduraalin, jonka avulla hän sai levättyä. Kun Paula oli täysin auki, kätilö sanoi, että hän voi alkaa pikkuhiljaa ponnistella kumppaninsa kanssa, kun kätilö juoksi kiireisenä muiden synnytyssalien väliä. Intensiivinen ja pelottavakin ponnistusvaihe kesti lopulta reilut pari tuntia, kunnes vauva syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä. Vauva lähti teholle virvoitteluun ja tokenikin nopeasti. 

 

Paula ja puolisonsa eivät yrittäneet toista lasta, kun vauva ilmoitti tulostaan, kun esikoinen oli vuoden. Kun raskaus tuli yllättäen, se oli aika kova pala Paulalle. Mutta alun pureskelun jälkeen, hän toivotti syli auki vauvan tervetulleeksi. Synnytys käynnistyi 39+5 kevyiden supisteluiden jälkeen vesienmenolla. Vesistä alkoi napakat supistukset ja tunnin päästä Paula oli jo kävellyt synnärille. Koska esikoisen synnytys oli kestänyt, Paula suhtautui pitkään niin, että tässäkin synnytyksessä kestää. Synnytys etenikin nopeasti, Paulaa alkoi ponnistuttaa ja hän joutui hetken jännittämään, ehtiikö puolisonsa lapsen syntymään. Ehti onneksi. Kohtu ei meinannut supistua synnytyksen jälkeen, vaan sitä jouduttiin painamaan lukuisia kertoja. Jaksossa Paula kertoo myös vauva-aikaväsymyksestään.

Hidas, lääkkeetön esikoinen

Pia ihanasti hurahti synnytykseen valmistautumiseen, vaikka synnytys oli aluksi tuntunut pelottavalta ajatukselta. Hän kävi raskausjoogassa, kumppanin kanssa synnytysvalmennuksessa, muutamalla verkkokurssilla, raskausajan vesijoogakurssilla ja keskusteli ystäviensä kanssa hyvistä synnytyskokemuksista. Pian synnytys käynnistyi viikkoa ennen laskettuaikaa lapsivesien menolla aamuyöstä. Hänen pettymyksekseen pienet menkkamaiset jomottelut loppuivat puolen päivän aikaan. Kaksitoista tuntia vesien menosta Pia kävi sairaalassa tarkastuksessa, että kaikki on kunnossa ja he palasivat vielä kotiin. Pia otti panadolia ja saikin nukuttua, kunnes aamu neljältä hän heräsi supistuksiin. Pia ajoi puolisonsa kanssa aamukahdeksan ruuhkassa sairaalaan, kun supistukset alkoivat olla napakoita. Hän pääsi toivomuksensa mukaan ammeeseen, jossa oleilikin miltei koko päivän. Illasta Pia oli täysin auki, mutta vauva ei ollut laskeutunut, joten ponnistamisen tarvetta ei tullut. Puolitoista tuntia ennen kuin vauva syntyi, hän oli kysynyt, voisiko kätilö auttaa häntä imukupilla. Vauva syntyi lopulta imukupilla käsi poskella.

Nopea luomusynnytys

Raskaus oli Tiinan viides, kun esikoinen syntyi. Neljän lääketieteellisistä syistä keskeytetyn raskauden ja keskenmenon jälkeen he päätyivät hedelmöityshoitoihin. Ensimmäinen IVF-hoito ei toteuttanut raskautta, mutta Tiina raskautuikin sairaalan kesätauolla luomusti. Sikiö oli terve, joten luomuvauva sai tulla. Tiinan synnytys käynnistyi pari päivää ennen laskettua aikaa lapsivesien menolla aamuyöstä. Hänellä alkoivat heti säännölliset, alle kymmenen minuutin välein tulevat supistukset. Tiina alkoi rakentamaan itselleen synnytyspesää ja olikin heti intensiivisesti kiinni synnyttämisessä. Kun he vajaa neljä tuntia synnytyksen käynnistyttyä alkoivat tehdä lähtöä sairaalaan, tuli Tiinalle olo, ettei hän uskaltaisi mennä omalla autolla sillä lapsi saattaisi syntyä milloin vaan. Hänet tultiinkin hakemaan ambulanssisaattuella sairaalaan. Sairaalassa sisätutkimuksessa kätilö totesi, että Tiina on vain kolme senttiä auki, mutta seuraavalla supistuksella Tiinalle tuli ponnistuksen tarve ja hän olikin kymmenen senttiä auki. Tiina ponnisti vauvan ulos kolmella supistuksella.

Sydänvauva

Heidi voi alkuraskauden todella huonosti eikä hän voinut oikein edes poistua kotoaan pahoinvoinnin takia. Raskausviikolla 19 hänellä tuli ensimmäinen iso verinen vuoto ja hän oli jo varma, että raskaus on mennyt kesken. Vuodon syyksi paljastui kuitenkin iso hematooma ja vauva pysyi mukana. Siitä alkoi kuitenkin melkein viiden kuukauden vuodelepo, sillä vuodot jatkuivat ja lisäksi kivuliaat ennakoivat supistukset alkoivat. Rakenneultrassa ei saatu näkyviin kolmen suonen kuvaa, ja tarkemmassa ultrassa todettiin, että vauvalta puuttuu kokonaan keuhkovaltimo. Lisäksi vauvalla todettiin kampurajalka. Kun todettiin kaksi näin isoa rakennepoikkeavuutta, pidettiin todennäköisenä, että lisäksi vauvalla on muutakin vaikeavammaisuutta. Heille annettiin ymmärtää, että voi olla todennäköistä etteivät he koskaan pääsisi raskauden loppuun asti. Raskaus kuitenkin jatkui, mutta päällä oli koko ajan uhka, että jos vauva syntyisi ennenaikaisesti, hän joutuisi heti saattohoitoon, sillä sydänvika oli niin vakava. Raskaus eteni täysiaikaiseksi ja synnytys käynnistyi spontaanisti vesienmenolla. Koska vauva ei ollut vielä laskeutunut ja kiinnittynyt, Heidi lähti ambulanssilla Naistenklinikalle. Vesienmenosta meni noin viisi tuntia, kun vauva syntyi. Vauva lähti suoraan teho-osastolle käymättä Heidin rinnalla. Heidin piti lähteä leikkaussaliin istukan käsinirrotukseen, ja hän pelkäsi näkeekö hän ikinä vauvaansa elävänä saati selviääkö itse hengissä. Heidi näki vauvansa ensimmäistä kertaa teho-osastolla yhdeksän tuntia syntymän jälkeen. Vauvalle tehtiin ensimmäinen iso avosydänleikkaus, kun hän oli viiden vuorokauden ikäinen. Heidi sai pahan kohtutulehduksen noin viikkoa synnytyksen jälkeen. Vauva pääsi kotiin noin kuukauden ikäisenä.

Heidi on perustanut Facebookiin Erityisen vauvan odotus -ryhmän, jonka tarkoitus on vertaistuellinen. Heidi pitää Uuden elämän selviytymisblogia. Heidin nettisivut löytyvät osoitteessa www.heidif.fi.

Synnytyskokemus Brysselissä

Karoliina teki positiivisen raskaustestin pari päivää sen jälkeen, kun oli saapunut opiskelukaupunkiinsa Brysseliin suorittamaan toista maisterivuotta. Raskausaikana Karoliina valmistautui aktiivisesti muun muassa raskausjoogassa. Hän oli osittain myös suomalaisen neuvolajärjestelmän asiakkaana, mutta suurin osa raskausseurannasta tehtiin Brysselissä. Synnytys käynnistyi yöaikaan pikkuhiljaa ensin limatulpalla ja kevyillä supistuksilla, ja seuraavana päivänä kunnolla supistuksilla. Puolen yön aikaan supistukset alkoivat olla niin napakoita, että Karoliina lähti uberilla puolisonsa kanssa synnytyssairaalaan. Toiveensa mukaisesti Karoliina pääsi kodinomaiselle luomusynnytysosastolle, jonka synnytyssaleissa ei ollut esimerkiksi monitoreita. Karoliina pääsi ammeeseen, jossa synnytys etenikin jouhevasti. 7-8 sentin kohdalla hänelle tuli kova ponnistamisen tarve, jota hän joutui estämään läähättämällä. Noin yhdeksässä sentissä avautuminen otti tauon, kun kohdunkaulan kieleke oli vauvan pään edessä. He kokeilivat erilaisia asentoja, homeopaattisia lääkkeitä, rentoutusta ja kumppanin kanssa sängyllä makoilua, mutta avautuminen ei edennyt. Lopulta Karoliina päätyi palaamaan normaalille osastolle, jossa hän sai epiduraalin. Kun hän oli kymmenen senttiä auki, hänen piti alkaa ponnistamaan, mutta hän ei tuntenut ponnistamisen tarvetta eikä ponnistusta. Karoliinan toinen jalka oli kokonaan puutunut epiduraalin vaikutuksesta, joten hän joutui makaamaan sängyllä. Vauva syntyi lopulta kahden tunnin ponnistusvaiheen jälkeen imukupilla. Istukan irtoamisessa oli ongelmia, ja lopulta Karoliina joutui leikkaussaliin istukan käsin irrotukseen. Karoliina sai käsitellä synnytyskokemusta tuoreeltaan myös sairaalapsykologin kanssa.

Lapsettomuushoidon jälkeen

Kun Siiri ja hänen kumppaninsa alkoivat seurustella, oli heti selvää, että he haluaisivat tulevaisuudessa lapsia, mutta hänen miehensä ei voisi saada lapsia ilman lapsettomuushoitoja. Kun he päättivät yrittää lasta ja aloittivat lapsettomuushoitoprosessin, selvisi, että Siirikään ei voi saada luonnollisesti lapsia pitkän kuukautiskierron ja harvojen ovulaatioiden takia. Hoitomuodoksi valikoitui IVF/ICSI-hedelmöityshoito. Siiri ei raskautunut ensimmäisestä tuoresiirrosta, mutta raskautui ensimmäisestä pakastealkion siirrosta. Synnytys käynnistyi kolmen viikon epäsäännöllisten supistusten jälkeen 41+0 supistuksilla ja lapsivesienmenolla. Lapsivesi oli vihreää ja koska Siirillä oli streptokokki positiivinen, he lähtivät heti sairaalaan. Sairaalassa Siiriltä puhkaistiin kalvot, josta alkoi säännölliset, tiheät ja kipeät supistukset, jotka vetivät Siirin lukkoon. Siiri sai kolmen tunnin jälkeen kipupiikin, joka rentoutti hänet ja hän pystyi hengiteltyä rauhassa supistuksia läpi. Aamuyöllä he siirtyivät synnytyssaliin kun Siiri oli 6 senttiä auki ja hän sai epiduraalin. Epiduraalin laitossa oli haasteita ja se kestikin puoli tuntia, mutta kaikki oli lopulta sen arvoista kun lääkeaine alkoi vaikuttaa. Siitä meni vain puolitoista tuntia, kun Siiriä alkoi ponnistuttaa. Hän aloitti ponnistamisen jakkaralla, mutta vauvan sydänäänet laskivat, joten hän siirtyi puoli-istuvaan asentoon. Vauvan sydänäänet olivat koko ajan alhaiset, joten pian tehtiin episiotomia ja vauva autettiin ulos imukupilla hätäsektiovalmius päällä.

Kohtuvauvan sairaus

Raskaana oleva, varjelethan synnytyskuplaasi ja mietit tarkkaan, onko tämä jakso juuri sinua varten tällä hetkellä.

Kun esikoinen oli vuoden, huomasivat Nina ja hänen kumppaninsa, että toivottu kuopus oli tulossa. Niskapoimu-ultrassa todettiin, että sikiöllä ei ollut kaikki kunnossa. Sikiön vatsanpeitteet eivät olleet sulkeutuneet, mutta ultraaja totesi, että ne voivat sulkeutua myös myöhemmin. Nina meni puolisonsa kanssa sikiötutkimusyksikön perinnöllisyyslääkärille raskausviikolla 15, jolloin vauvalle diagnosoitiin omfaloseele sekä napatyrä. Heillä oli keskustelu kirurgin kanssa raskausviikolla 16 ja helpotus: näillä diagnooseilla ⅔ vauvasta selviytyy. Raskausviikon 22 sydänultrassa he saivat myös hyviä uutisia, sydän on rakenteellisesti kunnossa! Samana päivänä heillä oli kuitenkin kontrolliultra sikiötutkimusyksikköön, jossa huomattiin, että kohtuvauvalla ei ole välttämättä peräaukkoa. Kirurgi lohdutti kuitenkin tässäkin asiassa kertomalla, että sellainen voidaan tehdä kirurgisesti. Noin raskausviikolla 30 Nina sai kuulla, että kookkaan omfaloseelen takia vauva tulee syntymään sektiolla. Raskausviikolla 35+3 Nina huomasi, ettei ollut tuntenut vauvan liikkeitä ja valmistautui jo kohtukuolemauutisiin. Vauvan sykkeet olivat kuitenkin kunnossa, mutta liikkeitä ei tullut. Muutaman tunnin seurannan jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon. Vauva lähti sektiosalista suoraan Lastenklinikan teho-osastolle niin että Nina näki hänestä vain vilauksen. Vauva ei ollut hengittänyt itse ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin ja ensimmäiset hetket olivat olleet kriittiset. Valton tila parani jo hivenen kolmantena päivänä, mutta viidentenä elinpäivänä se romahti. Vanhemmat ehtivät pitää Valtolle ristiäiset, jonka jälkeen siirryttiin saattohoitoon. Valto kuoli vanhempiensa syliin viiden vuorokauden ikäisenä.

Positiivinen käynnistetty synnytys

Kaisa oli ajatellut, ettei hänestä ehkä ikinä tulisi vanhempaa, kun hän aloitti seurustelun kumppaninsa kanssa. Yksi syy miksi Kaisa ei halunnut lasta, oli se, että hän kokee voimakasta ilmastoahdistusta. Kumppanilla oli kuitenkin halu tulla vanhemmaksi ja hän kertoikin asiasta heti seurustelun aluksi. Prosessoituaan asiaa, Kaisa päätyi siihen, että hän voisi haluta sittenkin lapsen. Kun he jättivät ehkäisyn pois, raskautuminen tapahtui seuraavasta kierrosta.  Kaisa voi raskausaikana hyvin, meditoi ja vahvisti omaa kehoyhteyttään. Synnytys meni melkein kaksi viikkoa yli ajalle, kun yliaikaiskontrollissa synnytystä alettiin käynnistämään ballongilla. Kaisa kotiutui ballongin kanssa ja se putosi vasta seuraavana aamuna, kun Kaisa oli kumppaninsa kanssa lähdössä bussilla kohti sairaalaa. Koska supistuksia ei tullut, iltapäivästä puhkaistiin kalvot, joka käynnistikin synnytyksen. Kuuden aikaan he pääsivät siirtymään synnytyssaliin, jossa Kaisa pärjäsi supistusten kanssa liikkeen, musiikin ja ilokaasun voimin. Puolilta öin Kaisa otti epiduraalin ja sai nukuttuakin hetken ennen ponnistusvaihetta. Kun lapsi syntyi, Kaisa säikähti omaa reaktioaan, sillä hän ei heti tuntenut ylitsevuotavaa rakkautta lasta kohtaan.

Raskausmyrkytys ja keskoset

Veera teki positiivisen raskaustestin 18-vuotiaana lukion terveydenhoitajalla. Raskausviikolla 29 neuvolassa todettiin, että Veeralla on korkea verenpaine ja proteiinit kolmella plussalla. Hän lähti samantien äitiyspolille ja olikin osastolla synnytykseen saakka. Koska Veeralla oli vielä todella normaali olo, tuntui hänestä oudolta, että hän joutui olemaan sairaalassa. Raskausmyrkytysoireet löivät yli rv 34+0. Lopulta Veeralle alkoi nousta kouristuskohtaus, hänellä oli jatkuva pääkipu, vannemainen kipu vatsalla sekä näköhäiriöitä. Kohtausta kuitenkin saatiin lykättyä magnesiumilla ja seuraavana aamuna vauva syntyi kiireellisellä sektiolla. 

Sektion jälkeen Veeran paineet kohosivat edelleen ja hän joutui olemaan pidempään serurannassa. Vauva painoi syntyessään 1900g ja olikin ensimmäiset päivät vastasyntyneiden teholla, jonka jälkeen pari viikkoa lastenosastolla. Kun Veera raskautui uudelleen ja sai kuulla odottavansa kaksosia, hän tiesi, että raskaudessa oli kaksinkertainen riski sairastua. raskausmyrkytykseen. Verenpaineet alkoivat nousta jo rv 16, ja rv 30 hän joutui viikoksi osastolle seurantaan. Veera oli vielä kotona, kun rv 33 hänellä alkoi ajoittaiset näköhäiriöt ja vapinat. Tällä kertaa hän sai raskausmyrkytysdiagnoosin vasta päivää ennen kuin kaksoset syntyivät sektiolla. Kaksoset syntyivät koronarajoitusten aikaan, joten Veeran puoliso ei päässyt sektiosaliin mukaan. Veera sai kuitenkin korjaavan sektiokokemuksen. 

Perätila

Esikoisen synnytys kesti melkein kaksi vuorokautta, kunnes Laura ponnisti hänet 14 minuutissa sektion uhka päällä. Hän raskautui kuopuksesta, kun esikoinen oli vuoden. Kuopus oli perätilassa raskausviikolta 28 asti. Laura kävi käännösyrityksessä rv 37, mutta vauva ei kääntynyt. Lääkäri myös kysyi Lauran halukkuutta sektioon, mutta hän halusi synnyttää alateitse. Toisin kuin esikoisen kohdalla, synnytyksen käynnistyminen ei mennytkään yliajalle, vaan se käynnistyi rv 38 lapsivesien menolla. Perätilan takia he lähtivät samantien sairaalaan. Supistukset eivät kuitenkaan alkaneet, joten Laura meni yöksi käynnistysosastolle. Säännölliset supistukset alkoivat kahden aikaan yöllä. Aamulla Lauran puoliso tuli paikalle ja he siirtyivät synnytyssaliin. Iltapäivästä Laura sai epiduraalin, että saattoi levätä pari tuntia. Kun supistukset palasivat, kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi vauva nousseen jälleen ylemmäs. Tämän takia Laura joutui olemaan sängyssä eikä saanut nousta edes pissalle. Omat supistukset loppuivat, joten niitä vauhditettiin oksitosiinilla ja oloa helpotettiin epiduraalilla. Kahdeksan jälkeen Lauralle tuli selkeä ponnistuksen tarve. Vauva syntyikin nopeasti ponnistuvaiheen alettua.