151.4K
Downloads
55
Episodes
Sydänääniä on synnytyskokemuksia käsittelevä podcast-sarja. Jokaisessa jaksossa yksi synnyttänyt purkaa kokemuksiaan raskautumisesta, raskaudesta, synnytyksestä sekä lapsivuodeajasta. Sarjan äitinä toimii doula Karoliina Kuvaja. Sarja voi toimia synnytykseen valmistautuvalle vertaistukena ja toisaalta jo synnyttäneelle purkavana kokemuksena. Uusi jakso julkaistaan joka tiistai.
Episodes
Tuesday Feb 23, 2021
Kumppanin kokemus
Tuesday Feb 23, 2021
Tuesday Feb 23, 2021
Jaksossa Karon aviopuoliso Paavo kertoo heidän esikoisensa syntymästä omasta näkökulmastaan. Paavo tuki puolisoaan raskausaikana ja ajatteli todennäköisyyksiä pelkojen iskiessä päälle. Hän koki, että kiintymyssuhde vauvaan alkoi kunnolla kehittymään vasta syntymän jälkeen. Kun puoliso valmistautui aktiivisesti synnytykseen, myös Paavo valmistautui rinnalla. Synnytyksen käynnistyminen spontaanisti 37+1 oli kuitenkin yllätys ja hänen kokemuksensa oli, ettei hän ollutkaan vielä valmis siihen. Synnytys käynnistyi vesienmenolla päiväsaikaan, jonka jälkeen Paavo oli puolisonsa kanssa kotona noin yhdentoista tunnin latenssivaiheen ajan. Alkuyöstä supistukset tihenivät ja napakoituivat, ja Paavo auttoi supistuksissa esimerkiksi selän akupisteitä painamalla. Puoliltaöin he siirtyivät sairaalaan. Synnytys oli hyvin käynnissä ja avautumista oli tapahtunut jo 3 senttiin asti. Reilun tunnin päästä supistukset olivat niin voimakkaita, että oli aika ottaa epiduraali. Synnytys etenikin tosi nopeasti ja kolmen aikaan he pääsivät jo ponnistamaan. Ponnistusvaihe ei kuitenkaan edennyt, sillä vauva oli avotarjonnassa ja syntyi lopulta imukuppiavusteisesti. Vauva lähti heti synnyttyään heti vastasyntyneiden teho-osastolle ja Paavo lähti mukaan. Vajaa tunti syntymän jälkeen vauva pääsi äidin rinnalle. Jakso on nauhoitettu noin vuosi esikoisen syntymän jälkeen.
Tuesday Feb 16, 2021
Suomalaisen synnytyskulttuurin murros
Tuesday Feb 16, 2021
Tuesday Feb 16, 2021
Jaksossa vierailee Kamppailu synnytyksestä - suomalaisen synnytyskulttuurin murros -hankkeen hankejohtaja Kaisa Kuurne, joka kertoo monivuotisesta uraauurtavasta tutkimuksesta.
Hankkeessa tutkitaan yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta muun muassa synnytyskokemuksia, synnytysaktivismia, ammattilaisten orientaatioita ja synnytyksen hoitokäytäntöjä, eri synnytystapoja, kätilötyötä, eri toimijoiden (esim. synnyttäjät ja näiden kumppanit, kätilöt, lääkärit, doulat, äitiysfysioterapeutit ja psykoterapeutit) erilaisia orientaatioita, synnytysosastojen tiloja ja teknologioita.
Jos haluat osallistua tutkimukseen, voit lähettää oman raskaus- ja synnytyskokemuksesi kirjallisesti tutkimukselle sähköpostitse kamppailusynnytyksesta@gmail.com. Lisätietoja löydät esimerkiksi facebookista Helsinki Group for Birth Research - Suomalaisen synnytyskulttuurin murros.
Tuesday Feb 09, 2021
Hamin kotisynnytys
Tuesday Feb 09, 2021
Tuesday Feb 09, 2021
Hami halusi synnyttää myös kolmannen lapsensa kotona. Raskausviikon 36 lääkärineuvolassa kuitenkin todettiin, että vauva on yllättäen perätilassa. Näin ollen valmistautuminen sai uudet suunnat: jos vauva kääntyisi raivotarjontaan, hän voisi synnyttää kotona. Jos magneettikuvissa todettaisiin, että vauva mahtuisi perätilassa alateitse, hän voisi synnyttää alateitse sairaalassa. Jos lantion sisätilan mitat eivät antaisi periksi, hän menisi suunniteltuun sektioon. Hami teki aktiivisesti töitä vauvan kääntämiseksi ja kolmannella kääntöyrityksellä vauva lopulta kääntyi! Viikko vauvan kääntymisen jälkeen synnytys käynnistyi supistuksilla illasta ja kymmenen aikaan illalla Hamilla oli säännölliset supistukset. Esikoisen aktiivinen synnytys oli kestänyt 6h ja kuopuksen aktiivinen synnytys vain 2h, joten Hamilla ja synnytystiimillä oli odotus, että ehkä tämäkin tapahtuisi nopeasti. Synnytys kesti kuitenkin koko yön. Aamuyön tunteina Hami koki epätoivoa ja ajatteli, että huolimatta hänen vahvasta kehoyhteydestään hän ei osaa tätä, hän ei ymmärrä miksi synnytys ei etene ja hän haluaisi keskeyttää koko homman. Vauvan tarjonnassa oli oletettavasti häikkää, ja hän pääsi korjaamaan asentoaan aamun rebozo-liinailulla. Tämän jälkeen asiat etenivätkin nopeasti. Hami istui synnytysjakkaralle, jossa vedet menivät samantien ja ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia. Ensimmäiset päivät Hami vietti vauvan ja perheen kanssa pesien kodin lämmössä kirkkaissa kevätpäivissä.
Hami mietti synnytykseen valmistautumista seuraavien kysymysten avulla.
Miten voi vahvistaa luottamusta?
Miten voi odottaa odottamatonta?
Miten voi luottaa mysteeriin kun mysteeristä ei tiedä?
Tuesday Feb 02, 2021
Syöksysynnytykset
Tuesday Feb 02, 2021
Tuesday Feb 02, 2021
Ellun miehellä on kilpirauhasen vajaatoiminta ja tämän takia siittiöitä ei ole. Siksi raskautumisiin on liittynyt hänen miehensä hedelmöityshoidot. Kun hedelmöityshoitoja oli takana vajaa vuosi, Ellu teki positiivisen raskaustestin. Ellu voi raskaana hyvin, vaikka häneen iskikin valtava hajuherkkyys. Synnytys käynnistyi 38+5 aamuyöstä supistuksilla. Yhdeksän aikaan Ellu oli miehensä kanssa sairaalalla, koska supistusten välit olivat niin lyhyet vaikka supistukset eivät kovin kipeitä vielä olleetkaan. Kahdentoista aikaan Ellulla meni vedet ja synnytys eteni rytinällä. Puolen tunnin ponnistusvaiheessa lapsi syntyi kädet poskilla. Esikoinen joutui olemaan vastasyntyneiden teholla muutaman päivän infektion vuoksi ja he olivat sairaalalla yhteensä viikon syntymän jälkeen. Esikoisen syntymän jälkeen Ellun mies kävi säilömässä siittiöitään, ja kun toive kuopuksesta vahvistui, Ellu aloitti omat hormonipistokset ja kävi luovuttamassa munasoluja. Viikon päästä tästä sairaalalla laitettiin Ellulle hedelmöittynyt munasolu kohtuun, jonka jälkeen heidän piti odottaa kaksi viikkoa ennen kuin raskaustestin sai tehdä. Alkion siirto onnistui ja he raskautuivat. Kuopuksen raskausaikana Ellu voi todella huonosti. Kuopuksen synnytys käynnistyi 38+4 lapsivesienmenolla. Supistukset eivät olleet kovin kipeitä, mutta Ellulle tuli intuitio, että olisi hyvä siirtyä sairaalaan. Sairaalalla hän oli hetken aikaa ammeessa, mutta poistui koska vesi alkoi tuntua kylmältä. Hän ehti olla sairaalassa pari tuntia, kun kuopus syntyi vartin ponnistusvaiheessa.
Tuesday Jan 26, 2021
Elektiivinen sektio
Tuesday Jan 26, 2021
Tuesday Jan 26, 2021
Anni kertoo jaksossa esikoisensa suunnitellusta sektiosynnytyksestä. Anni oli ajatellut jo ennen raskautumista, että sektiosynnytys saattaisi olla hänen tapansa synnyttää. Hänellä oli toimenpidepelko, joka liittyi kumpaankin synnytystapaan. Anni toivoi, että synnytys olisi vauvalle turvallinen, hänelle turvallinen ja että synnytys olisi hallittu. Raskauden puolivälissä Anni tapasi pelkopolilla synnytyslääkärin, jonka kanssa keskusteli aiheesta. Hän sanoi rehellisesti, että kumpikaan synnytystapa ei tunnu hyvältä, jolloin lääkäri ehdotti takarajasektiota. Jos synnytys käynnistyisi spontaanisti ja vauva olisi optimaalisessa tarjonnassa, hän voisi synnyttää alateitse. Mutta hän ei haluaisi käynnistystä ja jos vauva ei syntyisi tiettyyn aikaan mennessä, niin hän menisi suoraan sektioon. Aurinkoisena toukokuisena aamuna 40+0 Anni käveli miehensä kanssa Espoon sairaalalle, ilmoittautuminen oli klo 7.00. Hän sai valmistautua hetken rauhassa, mutta yhdeksän aikaan tulikin tieto, että hän on päivän ensimmäinen sektio. Hänet valmisteltiin leikkaukseen ja hän sanoi leikkaavalle lääkärille, että haluaisi sulavat tikit. Lääkäri totesi, että oli ajatellut laittavansa toisenlaiset, mutta hän laittaa sulavat. Annilla oli myös oma synnytyspelkokätilö paikalla ja hän sai tukea, kun toimenpiteet alkoivat jännittää. Valmisteluissa kesti tunti, jonka jälkeen mies sai tulla leikkaussaliin. Kun vauva syntyi, lääkäri totesi, että iso poika syntyi. Vauvan apgar-pisteet olivat 9-9-10 ja anni sai hänet heti rinnalle. Vauva syntyi 9.36 ja leikkaus päättyi 11.17. Koska Annia ommeltiin niin kauan, hänen puudutteensa alkoi heikentyä. Hän ei tuntenut kipua, mutta hän tunsi jotain. Hän oli saanut niin paljon lääkitystä, että hän otti pienet torkut ja mies lähti vauvan kanssa heräämöön. He olivat sairaalassa kolme päivää.
Tuesday Jan 19, 2021
Sekundäärinen lapsettomuus
Tuesday Jan 19, 2021
Tuesday Jan 19, 2021
Tiia sairastaa munasarjojen monirakkulaoireyhtymää (PCOS) ja kertoo kokemuksiaan sekundäärisestä lapsettomuudesta. Kun Tiia päätti miehensä kanssa, että vauva saisi tulla, meni 8 kuukautta ennen kuin he raskautuivat. Ensimmäinen raskaus meni kesken varhaisilla viikoilla, mutta he raskautuivat uudelleen ennen seuraavaa kuukautisvuotoa. Tiia ei halunnut valmistautua synnytykseen, sillä ajatteli että ei haluaisi pettyä, jos asiat eivät menekään niin kuin hän suunnitteli. Synnytys käynnistyi 40+1 vesienmenolla. Kuusi tuntia myöhemmin Tiia soitti synnärille, että mitä pitää tehdä kun vatsa kovettuu minuutin välein, mutta kipuja ei ole. Kätilön kehotuksesta he lähtivät tarkistamaan tilanteen ja kohdunsuu olikin jo 7 senttiä auki. Tiia otti pelon takia epiduraalin, jonka laittaminen oli vaikeaa eikä lääke auttanut. Epiduraali hidasti synnytyksen kulkua, mutta kun lääkkeen vaikutus lakkasi, Tiia avautui muutamalla supistuksella ja esikoinen syntyi 20 min ponnistusvaiheessa. Tiia halusi miehensä kanssa lapset pienellä ikäerolla ja kun esikoinen oli 3kk he saivat plussan raskaustestiin. Varhaisultrassa kuitenkin todettiin, että sykettä ei löydy. Noin puolen vuoden päästä he saivat uuden plussan, mutta sekin raskaus meni kesken rv 8. Tiian viides raskaus kesti raskausviikolle rv 16+4 saakka, kunnes meni spontaanisti kesken. Kuudes raskaus päättyi rv 6. Jatkuvat keskenmenot aiheuttivat kriisin Tiialle, ja hän sanoi jo miehelleen, että haluaisi ottaa eron, koska ei pysty hänelle toista lasta antamaan. Mies kuitenkin totesi rakastavansa häntä ja olevansa hänen rinnalla mitä vaan tapahtuisi. Lapsettomuusklinikan ensikäynnillä Tiialla todettiin hormonitasapainon häiriö, kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja hän ei ovuloinut usein tai munarakkulat eivät olleet kypsiä. Hänelle määrättiin Terolut-lääkkeen, jolla saataisiin kierto kuntoon ennen jatkotutkimuksia. Tiia söi kolmannen kuurin triplana eikä menkat vieläkään alkaneet, mutta hän tekikin positiivisen raskaustestin. Tiian seitsemäs raskaus oli kaksosraskaus, mutta toinen alkioista meni kesken rv 8. Toinen kuitenkin selviytyi ja raskaus jatkui loppuun saakka. Tiia voi fyysisesti hyvin, mutta henkisesti todella huonosti. Synnytys käynnistyi 40+4.. Yhdeksän aikaan aamulla tuli ensimmäinen supistus, yhdentoista aikaan hän soitti äitinsä hoitamaan esikoista. Kun äiti saapui, lapsivedet menivät samantien. Sairaalalla Tiian äiti ja esikoinen eivät ehtineet edes kotiin, kun kuopus syntyi muutamalla ponnistuksella.
Tuesday Jan 12, 2021
Käynnistetty raskausmyrkytyksen takia
Tuesday Jan 12, 2021
Tuesday Jan 12, 2021
Hannan ensimmäinen raskaus meni kesken rv 8, mutta ei ehtinyt tulla kuukautisia välissä, kun hän oli uudelleen raskaana. Hannalla alkoi rv 4 tosi vaikea raskauspahoinvointi ja hänellä todettiin myöhemmin hypermeesis, joka jatkui rv 22 saakka. Kun Hanna selvisi pahoinvoinnista, hänellä todettiin raskausdiabetes ja nopeasti alkoivat myös voimakkaat liitoskivut sekä harjoitussupistukset. Hän jäi rv 31 sairaslomalle vaivojen takia. Hanna kävi raskausjoogassa, joka sisälsi myös synnytysvalmennuksen. Hannan ystävä lähti pariskunnan doulaksi synnytykseen. Hannan verenpaineet olivat olleet korkeat jo pidemmän aikaan, ja rv 37 todettiin, että hänellä on raskausmyrkytysoireita. 39+2 Hanna sai neuvolasta lähetteen, että käynnistettäisiinkö synnytys raskausmyrkytyksen takia. Lääkäri totesikin, että istukassa on alkavat virtaushäiriöt ja synnytys käynnistetään heti. Hannalle laitettiin ballongi, joka aiheutti samantien supistuksia niin kauan kunnes se putosi pois neljän tunnin päästä. Supistukset loppuivat, jonka jälkeen puhkaistiin kalvot ja Hanna alkoi supistella kahden minuutin välein napakasti. Hanna sai epiduraalin illalla, joka helpotti heti. Hanna oli suunnitellut liikkuvansa ja olevansa pystyasennoissa, mutta lopulta hänen oli helpoin olla sängyssä. Vauvan sydänäänet eivät kuuluneet kunnolla kontallaan, joten hän oli paljon puoli-istuvassa asennossa ja kyljellään pähkinäpallon kanssa. Aamuyöllä neljän aikaan Hannalle alkoi tulla paineen tunnetta ja hän aloitti harjoittelemaan ponnistusta. Hän ponnisti vajaan tunnin, ja vauvan sydänäänet alkoivat laskemaan ja hänelle tehtiin episiotomia synnytyksen jouduttamiseksi. Vauva ei alkanut hengittämään, joten hänet vietiin nopeasti virvoitukseen. Hanna jäi kumppaninsa ja doulan kanssa saliin tietämättä, selviääkö heidän vauva. Saliin jäi myös paikalle tullut kätilö, joka ei osannut tukea millään tavalla tilanteessa. Lisäksi Hannan istukka ei irronnut, joka aiheutti paljon verenvuotoa ja huolta. Kätilön avustuksella istukka syntyi yhdellä supistuksella. Vauva alkoi hengittämään itse 15 minuutin jälkeen ja hänet tuotiin vanhemmilleen. Ensimmäiset päivät sairaalla meni hyvin, mutta sitten vauva alkoi saada nykimiskohtauksia, joka herätti kysymyksen, onko vauva saanut hapenpuutteen takia ongelmia. Vauva oli teholla tarkkailussa yön yli, onneksi nyintä olikin hyvälaatuista lihasnyiäntää.
Tuesday Jan 05, 2021
Esikoinen alateitse, kuopus tarjontavirhesektio
Tuesday Jan 05, 2021
Tuesday Jan 05, 2021
Saara valmistautui aktiivisesti esikoisen aikaan synnytykseen ja haaveili lääkkeettömästä, luonnollisesti etenevästä synnytyksestä. Saara kirjoitti esikoiselleen kirjeen lasketun ajan tienoilla, jossa totesi, että “hei, nyt sinä voisit jo syntyä”, ja seuraavana yönä synnytys käynnistyikin supistuksilla. Seuraavana päivänä Saara jatkoi arkeaan supistelujen lomassa. Hän pelkäsi, että ensisynnyttäjänä menisi liian aikaisin sairaalaan ja he lähtivätkin yöllä viivyttelyjen kautta siirtymään sairaalaan. Hän olikin jo 7 cm auki. Ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia ja synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 18h. Saara raskautui kuopuksesta reilun kuuden vuoden päästä esikoisen syntymästä uudessa parisuhteessa. Raskausaikana hän tunsi kehossaan, ettei ollutkaan enää niin nuori. Synnytys käynnistyi jälleen paria päivää ennen laskettua aikaa supistuksilla. Synnytys eteni todella nopeasti säännöllisten supistusten alettua. Kun Saara sai esikoisen nukkumaan yöunille, he keräsivät sairaalakassin kasaan ja alkoivat hyöläytymään sairaalaan. Lapsivedet menivät myös uuden kodin uudelle parketille ja Saara mietti, ettei parketti menisi pilalle. He lähtivät kiireesti sairaalaan ja hän pääsi heti ammeeseen. Ammeessa häntä alkoikin melkein heti ponnistuttamaan. Ponnistusvaihe ei kuitenkaan edennyt. Ponnistusvaiheen kestettyä todettiin, että vauva on kiepsauttanut päänsä otsatarjontaan eikä olisi mahtunut alateitse. Näin ollen Saara vietiin kiireelliseen sektioon ja vauva syntyi noin puolen tunnin päästä. Kumpikin Saaran vauvoista syntyi rv 39+5 ja kummallakin on sama syntymäpäivä.
Tuesday Dec 29, 2020
Voimauttava ensisynnytys
Tuesday Dec 29, 2020
Tuesday Dec 29, 2020
Paulaa pelotti tosi paljon synnytys, mutta hän alkoi aktiivisesti valmistautua synnytykseen raskauduttuaan ja pääsikin valmistautumisen avulla ihanaan synnytyskuplaan. Paulan synnytys käynnistyi 39+5 supistuksilla yöaikaan. Supistukset olivat siedettäviä, mutta Paula ei voinut nukkua yöllä. Aamulla kuuden aikaan Paula herätti miehensä, joka auttoi Tensin selkään. Päivän aikana supistukset tulivat ja menivät, mutta olivat kestettäviä. Illalla kuuden aikaan supistukset alkoivat tihentymään ja voimistumaan. Kymmenen aikaan Paulan mies soitti sairaalaan, että synnytys on käynnissä. Paula sai ohjeeksi ottaa panadolin ja mennä suihkuun, ja kivut hälvenivät kokonaan. Suihkun jälkeen Paula meni nukkumaan miehensä kanssa, mutta siinä supistukset voimistuivat eivätkä he saaneet nukuttua. Yhden aikaan he siirtyivät sairaalaan, jossa todettiin että hän on sentin auki. He saivat jäädä sairaalaan ja vessassa käydessä Paulalla tuli kova limatulppa, joka säikäytti Paulan. Kolmen aikaan Paula pääsi ammeeseen, mutta amme oli pieni, eikä Paula voinut olla kaipaamassaan etunoja-asennossa, joten hän tuli nopeasti pois ammeesta. Hän oli avautunut 5 scm ja hän otti supistuksissa avuksi ilokaasun. Aamulla kuuden aikaan hän sai epiduraalin, jonka voimin hän sai nukuttua ja hän avautui 8 cm. Toisen annoksen jälkeen huomattiin sisätutkimuksessa, että lapsivesi on vihreää ja kalvot puhkaistiin. Tämän seurauksena lapsi pääsi heti laskeutumaan ja hänen hiuksensa alkoivat näkyä. Paulalla ei ollut selkeää ponnistamisen tarvetta epiduraalin takia, mutta hän ponnisti supistusten mukaan kontallaan. Vauva syntyi 20 minuutin ponnistusvaiheessa.
Tuesday Dec 22, 2020
Perätilasektio ja vbac
Tuesday Dec 22, 2020
Tuesday Dec 22, 2020
Riikka synnytti esikoisensa suunnitellulla sektiolla. Kääntöyrityksistä huolimatta vauva ei kääntynyt, mutta Riikka sai luvan synnyttää alateitse. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt, ja 40+6 todettiin, että vauva on niin iso, että parempi olisi mennä sektioon. Riikkaa jäi harmittamaan, ettei hän saanut kokea alatiesynnytystä. Riikalla ei koskaan diagnosoitu, mutta hän itse kokee, että hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus esikoisen syntymän jälkeen. Useamman vuoden jälkeen Riikka puolisonsa kanssa päätyi yrittämään toista vauvaa. Raskausaikana Riikka voi oikein hyvin. Synnytys käynnistyi spontaanisti 39+5 normaalin neuvolakäynnin jälkeen supistuksilla. Kun supistukset alkoivat säännöllistymään ja napakoitumaan Riikka kävi pitkässä suihkussa ja keskittyi hengittämään. Alkuyöstä Riikka pötkötteli jyvätyynyn kanssa sängyllä, kunnes puolilta öin he lähtivät synnärille. Sisätutkimuksissa Riikka oli 3cm auki, hän sai luvan jäädä ja sai kipupiikin käsivarteen. Pahoinvointi hyökyi Riikan yli ja hän oksensi muutaman kerran. Hän pääsi jälleen suihkuun, joka toimi hänelle hyvin. Ilokaasu väritti Riikalle kuvan epiduraalin laittaneesta anestesialääkäristä miltei menninkäismäisenä, avun tuovana hahmona. Epiduraalin vaikutuksen alla Riikka sai pari tuntia levähtää. Kun hän kävi pissalla, lapsivedet menivät pönttöön. Riikka sai vielä kaksi annosta epiduraalia ja aloitti ponnistamaan noin klo 10.30 ilman pakottavaa ponnistamisen tarvetta. Riikka sai ponnistusvaiheessa peräpukamat, hänelle tehtiin episiotomia ja kun vauva lopulta syntyi yhdellä ponnistuksella, hän sai myös repeämiä. Riikka imetti kuopusta alussa istuen monta tuntia päivässä, mikä lisäsi alapään painetta, aiheutti paljon kipua eivätkä haavat päässeet oikein parantumaan. Vaikka alku oli raskasta fyysisen toipumisen suhteen, Riikka pääsi kuitenkin ihanaan vauvakuplaan kuopuksensa kanssa eikä synnytyksen jälkeinen masennus uusiutunut.